Axvio-method

HS Helsinki | Julius Herler törmäsi englannin ylioppilaskokeessa pulmaan, jota hän ei voinut ratkaista: ”Pitäisi tulkita rivien välistä” Julius Herlerin lukioaikaa on värittänyt autisminkirjon diagnoosi. Koulumaailmassa navigoiminen on välillä ollut vaikeaa, sillä siellä on paljon kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä.

Kirjolla on Ylen uusi lämminhenkinen seurantareality, joka kuvaa määritelmiä pakenevaa autismin kirjoa.

Kahdeksanosaisessa sarjassa seurataan Kirin, Topin, Markuksen ja Juliuksen arkea, joka tuo esiin monia näkymättömiä kapeikkoja yhteiskunnassamme. Päähenkilöt avaavat kotinsa ja sydämensä kulkiessaan sinnikkäästi kohti suurimpia unelmiaan.

Kirjolla 27.3. alkaen Yle TV2 maanantaisin klo 21.00 kaksi osaa kerrallaan.
Kaikki jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa 27.3.

https://link.yle.fi/kirjolla



Kuva: Kalle Kataila / FremantleMedia Finland Oy / Yle

Näkemättä kaunis Jonna kysyy, missä kasvaa jokupuu?🌳🌲

Mikä on sana, jonka me sokeat saamme kuulla kerta toisensa jälkeen? Sana, joka on paitsi nöyryyttävä myös todellinen mielenpahoittaja. Ei. Vaikka VAMMAINEN onkin yhä haukkumasana, jota saa melko vapaasti käyttää, ei sekään suututa meitä yhtä paljon kuin sana JOKU. Tämä mystinen JOKU on se, joka vie, tuo, kertoo, auttaa ja tekee. Ikävä vaan, että JOKU on yleensä näkymätön eli olematon. Vaikka sokealla olisikin rahaa matkustella tai käydä tapahtumissa, ilman JOKUA se ei onnistu. Vaikka todella monessa paikassa avustaja pääsee lähes tai täysin ilmaiseksi sisään, ei näitä avustajia, JOKUJA, kasva puissa.

Yhä useammin kuulee sokeasta, jonka tekisi mieli elää: käydä Metallican keikalla, Tapparan pelissä tai vaikkapa kylpylässä nauttimassa saunamaailmasta. Se uusi japanilainen ravintolakin on testaamatta, se kun, ikävä kyllä, on sivussa tutuilta reiteiltä.
Kaveri asuu Amsterdamissa, m***a vaikka rahaa löytyisi, näkökykyä ei silläkään saa. Seuramatkoille ei ole mitään asiaa ilman JOKUA.

Vaikka lukuisten maiden lentokentillä saa ensiluokkaista palvelua ja lentäminen ilman JOKUA onnistuu, suomalaisilla kiskoilla kuulee aivan toisenlaisia tarinoita. VR:llä tunnutaan uskovan jokupuun olemassaoloon. Me sokeatkin joudumme joskus lähtemään lyhyellä varoitusajalla matkaan. Aina junanvaihdoista ei ehdi ilmoittaa määräajassa, jota VR vaatii. Itsekin jouduin kerran tällaiseen tilanteeseen. Konduktöörin rähinästä päätellen olin syyllistynyt rikokseen. "Saattaja pääsee ilmaiseksi! Mikset käytä sitä etua? Ei meillä ole mahdollisuuksia auttaa! Otat ensi kerralla oman saattajan mukaan!" Me sokeat emme todellakaan pahanilkisyyttämme matkusta yksin. Saattajaystävälliseltä VR:ltä unohtuu, ettei kellä tahansa ole aikaa lähteä ajelemaan vaikka Kouvolasta Vaasaan etenkin, kun saattajan on maksettava paluumatkastaan täysi hinta.

Ikävä kyllä jokupuuta ei ole vielä tullut vastaan, vaikka sen hedelmillä olisi kova kysyntä. Olisitko sinä tällainen JOKU? Yksikin onnistunut JOKU-löytö voisi tuoda valoa sokean päivään.

Näkemättä kaunis Jonna

[Mustarunkoinen puu, jonka oksat ja juuret näkyvät selvästi. Oksilla pieniä vihreitä lehtiä, vaaleanpunaisia kukkia ja omenoita. Piirroskuva.]

Kirjoittajan esittely löytyy osoitteesta: tsnv.fi/fi/nakematta-kaunis-jonna-heynke