TaidePupu

”Auts! Auts, auts, auts! kiljaisi myyrä ja tulla tupsahti kolostaan niitylle aivan Herra Repon nenän edessä.

”Voi turkasen pöräys! Joku piikki pisti nenääni.” sanoi Myyrä.

”Piikki?! Missä kohtaa se pisti?” kysyi Herra Repo.

Myyrä näytti paikan ja kun he kumartuivat katsomaan koloon, niin siellähän pilkotti Siiri Siilin hännän nypykkä.

”Käy hakemassa saaren väki! Meidän täytyy saada Siiri Siili pois kolosta. Joutuin nyt!” hoputti Herra Repo.

Ei aikaakaan, kun saaren väki oli kiirehtinyt paikalle ja Herra Repo jakoi heille tehtäviä.

Myyrä saisi kaivaa kuoppaa leveämmäksi, kunnes etujalat näkyisivät.

Neitipupu pudottaisi korvat koloon, joista Siiri Siili saisi kiinni.

Isäfantti töräyttäsi keuhkontäydeltä ilmaa koloon ja hän itse ottaisi tukevan otteen hännästä.

”Yksi, kaksi ja kolme! Veto ja töräys! Ja uudelleen! Veto ja töräys!” ohjeisti Herra Repo.

Sitten kaikki lensivät isossa kaaressa niitylle yhteen kasaan.

Siiri Siili puhalsi multaa suustaan ja hieroi pölyisiä silmiään. ”Mitä ihmettä tapahtui? kysyi hän hölmistyneenä.

Herra Repo selitti Siiri Siilille, kuinka hän oli yhtäkkiä kadonnut, myyrä oli törmännyt piikkiin, saaren väki oli hälytetty apuun ja kuinka veto ja töräys oli lennättänyt heidät niitylle samaan kasaan.

Siiri Siili ja Herra Repo purskahtivat yhtä aikaa nauruun. Eikä siitä ollut tulla loppua. Ihan mahaankin jo sattui!

Pikkufantti näki Siiri Siilin tulevan kallioille päin ja töräytti iloisesti kärsällään. ”Hei Siiri Siili!”

”Hei Pikkufantti! Mitäs olet puuhastellut?” kysyi Siiri Siili ja puuskutti kiivetessään kallioiden päälle.

”Olen auttanut isää puhdistamaan kotikalliota. Puhaltelimme paljon havunneulasia ja oksia kallion päältä.” Pikkufantti selitti tohkeissaan.

”Teillä on ollut hauska päivä!” vastasi Siiri Siili.

”Joo, se oli husin hauskaa. Nyt meidän pihallamme on tosi siistiä!”

”Minäpäs tästä jatkan matkaa. Hei vaan Pikkufantti!” huikkasi Siiri Siili jatkoi matkaansa kohti koivikon reunaa, missä Herra Repo asui.

Herra Revon kolosta nousi hirmuinen pöly. ”Hei Herra Repo! Oletkos sinäkin siivouspuuhissa?” kysyi Siiri Siili.

”Ai, hei Siiri Siili! Joo, kyllä tässä pölyä olikin kertynyt kesän mittaan.” vastasi Herra Repo.

”Ehditkös kävelylle?” houkutteli Siiri Siili.

”Hyvä idea. Voisin lähteä vähän tuulettumaan. Turkki on jo ihan pölyä täynnä.” vastasi Herra Repo ja tomutteli turkkiaan.

Siiri Siili ja Herra Repo juttelivat niitä näitä ja kävelivät koivikon läpi toiselle puolelle.

Herra Repo kertoi Siiri Siilille kirjasta, jonka oli lainannut venekirjastosta.

”Haluaisitko lukea sen sitten minun jälkeeni? kyseli Herra Repo. Kun vastausta ei kuulunut, alkoi Herra Repo vilkuilemaan ympärilleen.

”Hei, mihin sinä hävisit? huuteli Herra Repo, m***a ei edelleenkään kuullut Siiri Siilin vastausta.

”Mihin ihmeeseen Siiri Siili hävisi?” mumisi Herra Repo ja alkoi etsimään puskien alta, polulta, lehtipinosta, ... eikä mistään löytynyt Siiri Siiliä. ”Kummallista!”