Joonatan Voltti

En koskaan palauta rahoja, jos Airbnb-vieras peruuttaa majoituksen.

Suurin osa Airbnb-vieraista pyytää rahojaan takaisin, jos matkasuunnitelmiin tulee yllättävä muutos. Monet majoittajat suostuvat tähän, koska he eivät osaa miettiä toimintaa puhtaasti bisneslähtöisesti.

Käytän itse tiukinta mahdollista peruutusehtoa, jossa alle kaksi viikkoa ennen saapumista tehdyistä peruutuksista ei saa mitään takaisin. Olen päättänyt näin, koska:

🏠 Yksittäisen kohteen majoittajalla ei ole varaa ottaa riskiä peruuntumisesta, varsinkin jos kyseessä on iso porukka ja korkea sesonki.

🏠 Jos varaus perutaan vaikka viikkoa tai kahta päivää ennen saapumista, uuden varauksen saaminen järkevällä yöhinnalla on todella epätodennäköistä.

🏠 Majoittaja ei ole vakuutusyhtiö.

Kerron aina ystävällisesti ja asiallisesti, että valitettavasti joudumme noudattamaan majoituksen varaamisen yhteydessä ilmoitettuja peruutusehtoja. Lisäksi ohjeistan rahojaan kyselevät vieraat olemaan yhteydessä matkavakuutusyhtiöön, tarkistamaan luottokorttiehtonsa yllättävien muutosten varalta tai kääntymään Airbnb:n puoleen.

Lentoyhtiökään ei korvaa lippua ilman peruutusoikeutta vain siksi, että matkustaja tuli kipeäksi tai reissuun tuli yllättävä muutos. En korvaa minäkään.

-> Asioita kannattaa hoitaa vakioitujen prosessien, ei hetkessä muuttuvan tilanteen mukaan niin, että ottaisi tarpeettomasti kannettavakseen riskin vieraan matkasuunnitelmien muutoksista vain koska vieras sattuu kysymään asiaa.

Miten sinä vedät rajat asiakaspalvelun ja liiketoiminnan kannattavuuden välille?

# peruutus

Mikä on älyttömin asia, jonka olet mennyt tekemään itse, vaikka se ei ollut millään muotoa kannattavaa?

Minä harkitsin vakavasti tekeväni osakeyhtiöni kirjanpidon itse. 😂

Voin puolustuksekseni sanoa, että olisin varmaan pystynyt siihen, m***a voin ennustaa, että olisin ollut kirjanpitopäivinä lähinnä ärsyyntynyt ja kärttyinen. 😬

Näin jälkeenpäin ajateltuna en halua enää edes kirjata itse tositteita kirjanpitäjälle, joten olen tajunnut, että tämä oli yksi hölmöimmistä asioista, joita olen yrittäjänä suunnitellut.

Ehkä tuo keissi heijastaa myös tyypillisen suomalaista mentaliteettia: ei tartte auttaa! “Teen kaiken itse -> myös ne asiat, joissa en ole paras, mitä en jaksaisi tai mitä en edes ehtisi tekemään…”

Olen opetellut tietoisesti niin sanottua "yltäkylläistä mindsettiä". Olen iloinen siitä, että voin maksaa jollekin siitä, että hän tekee jotain, mitä en itse halua, osaa, jaksa, pysty tai ehdi tekemään. 💸

Nykyään tunnistankin omat rajani huomattavasti paremmin. On valtavasti asioita, joita minun ei kannata alkaa tekemään tai opettelemaan alusta asti.

Ongelma juontaa juurensa siitä, kun omalle ajalle ja vaivalle ei osaa laskea arvoa… Toiselle maksaminen tuntuu silloin pelkältä kululta, vaikka kyseessä on oikeasti investointi omaan aikaan ja mielenrauhaan. 😇

Ulkoistamisen ydin on just siinä, että omaa aikaa, energiaa ja vaivaa säästyy niihin juttuihin, joita oikeasti haluaa ja kannattaa tehdä.

Hyvä esimerkki on siivoojan palkkaaminen, mikä on muuten yllättävän edullista, kun hyödyntää vähennykset, ja yksi helpoimmista tavoista vapauttaa omaa aikaa parempaan käyttöön (tai ihan vaan kesästä nauttimiseen jos niin haluaa! ☀️).

Mistä työtehtävästä luopuminen on ollut sinulle yrittäjänä tai asiantuntijana vaikeinta?

"Miksi maksat 550 € kuussa siitä, että joku muu tekee sun somepostaukset?"

Minulta kysyttiin, mitä tavoittelen sillä, että julkaisen asioita sosiaaliseen mediaan säännöllisesti, ja olen jopa ulkoistanut sen.

“Mikä sun tavoite on ostetuilla postauksilla?”
“Mitä odotat saavasi vastineeksi?”

-> Hyviä kysymyksiä.

Some on mielestäni paras mahdollinen kanava jakaa ajatuksia kuten kokemuksia, oivalluksia, rohkaisua tai inspiraatiota. Sivutuotteena saan rakennettua henkilöbrändiäni.

Taloudellisesti tämä ei ole kuitenkaan pikavoittojen peli. Lyhyellä aikavälillä some tuskin maksaa itseään takaisin.

Pitkällä aikavälillä syntyy kuitenkin asiantuntijuutta, luottamusta ja tilanteita, joissa joku haluaa ostaa minulta jotain.

Minulle ulkoistamisen kustannus on järkevä, koska tuloni tulevat muualta ja tämä vapauttaa aikaani. Arvostan aikaa ja tilaa tässä asiassa enemmän kuin euroja.

Somen tekeminen on ollut itselleni myös tunnetyötä. Vaikein tunne on ollut tarve miettiä, mitä muut ajattelevat minusta. Aluksi yritin olla virheetön. Se oli perfektionistin keino yrittää hallita torjutuksi tulemisen pelkoa.

Ajan myötä ymmärsin, että somessa se on aika turhaa, sillä:

🅰️Suurinta osaa ihmisistä ei oikeasti kiinnosta, mitä julkaisen.
🅱️Ja vaikka kiinnostaisikin, sisältöä kulutetaan niin paljon, etten jää pitkäksi aikaa mieleen.

Yksi asia, joka usein myös unohtuu: kaiken ei tarvitse hyödyttää rahallisesti.

-> Ilman somea en tuntisi satojen ihmisten asuntosijoittajayhteisöä, joista monesta on tullut hyviä ystäviä ja sparraajia.

Jos olet pohtinut postaamista LinkedIniin tai muualle, älä käytä liikaa energiaa siihen, mitä muut ajattelevat. Ole oma itsesi ja jaa asiat sellaisina kuin ne ovat. Se, että voit itse seistä sanojesi takana, helpottaa yllättävän paljon. Ja vastaavasti anna muiden olla asioista sitä mieltä mitä haluavat.

(Sekin auttaa, että tiedostaa lukijan ehkä jo unohtaneen postauksesi kymmenen minuutin päästä. 😁)

Kääks. Kävin aamukävelyllä nauttimassa auringosta, m***a unohdin älykelloni lataukseen.

Miten ihmeessä nyt tiedän, mikä oli maksimisykkeeni kävelyn aikana? Tai kuinka m***a askelta kävelin… tai vielä pahempaa, olinko lainkaan edes kävelyllä?! 😳

Nämä olivat (hieman liioiteltuina) ajatuksia, jotka tulivat mieleeni, kun huomasin kesken kävelyn, että kelloni jäi lataukseen. Hetken asiaa pohdittuani totesin, että ihan hyvä vissiin, että jäi.

❗️Me ollaan nykyään niin viritettyjä mittaamaan, optimoimaan ja analysoimaan aivan kaikkea unesta askeliin, että suorittaminen jää päälle huomaamatta.❗️

Jotenkin me ihmiset ollaan täällä maapallolla selvitty myös ennen kuin mittasimme kaikkea mahdollista.
Pystytkö sä lähtemään lenkille tai urheilemaan ilman mittareita? 😄